OTTO VILJAKAISEN TESTAMENTTI

Sulo Aittoniemen veijaritarina Otto Viljakaisen testamentti esitettiin kesällä 2009 kymmenen kertaa ja sitä kävi katsomassa 3250 katsojaa + talkoolaiset, yhteensä siis yleisöä oli lähes 3500. Sää suosi, Röyhiö raikui musiikkia, naurua ja käkätystä - ja jokainen oppi jotain ihmisluonnosta, sen perisynneistä kuten ahneudesta ja omanvoitonpyynnistä, mutta myös kylän historiasta, henkilöistä, murteesta, puheenparsista ja 60-lukulaisesta maailmanmenosta.

Ohjaus Kalevi Riihimäki, musiikin johto Lasse Hämekoski, kertojana Sulo Aittoniemi. Mukana suuri joukko harrastajanäyttelijöitä kyliltä ja naapurikunnista, musiikin korkean tason takasivat Ikaalisten Mieslaulajien ryhmä sekä Ikaalisten Harmonikkamiesten haitaritaituri Martti Petäjä. 

Esitykset Ikaalisten Röyhiön kylässä, kylätalon (ent. Saukon koulu) pihapiirissä, osoitteessa Karpanperäntie 5/10, Röyhiö.

Esitykset ti 23.6. - su 12.7.2009.

Väliajalla puffetti.

Intro

Sulo Aittoniemen valtakunnallisesti palkitun novellinsa pohjalta kirjoittama näytelmä

Otto Viljakaisen testamentti

on hirtehisen hauska tarina ihmisen perisynneistä ahneudesta, omanvoitonpyynnistä ja oveluudesta sekä siitä, miten luu voi jäädä itse kunkin vetävän kouraan. Niin ovelan kuin ahneenkin jos on jäädäkseen. Tai sitten ei.

"Pienen maalaiskylän maisemissa elämä oli aina kulkenut vuodesta toiseen tasaisen rauhallisesti ilman isompia yllätyksiä tai hämminkiä. Mitä nyt sepänsälli Toropainen oli joskus aiheuttanut jutunjuurta ompeluseuroissa palattuaan kaupunkimatkaltaan lievässä laitamyötäisessä, tai erehtyessään jäämään jonkun piikalikan luhtiaittaan valoisan kesäyön tunneiksi.

Mutta sitten eräänä alkukesän päivänä kylään asettui asumaan tuiki tuntematon vieras mies ja kylän elämä häiriintyi kerrassaan. Häiriintyi tavalla joka pienelle kylälle oli ennen kokematonta..."

Mukana

• kertojana Sulo Aittoniemi
• Otto Viljakaisena Juha-Matti Ala-Laurila
• suutari Alsteenina Juhani Hakala
• Tilta Alsteenina Hanna Saraketo
• Ananias Ylähynttylänä Hannu Hakala
• Aliina Ylähynttylänä Marja Nurminen
• Anna Ylähynttylänä Maarit Kontio
• Keppi-Kallena Martti Petäjä
• kauppias Tuusana Esko Veijalainen
• Konsta Pihlajana Jarkko Virtamaa
• Manu Toropaisena Jukka Roininen
• Helmi Vähätalona Veera Silvala
• seppä Vähätalona Toivo Vähätalo
• postimies Mäensivuna Ari Heiska
• konstaapeleina Teuvo Kontio ja Tapani Harjuntausta
• vallesmannina Martti Petäjä
• Elma Sinkkilänä Irma Vähätalo
• Sandra Sinkkilänä Kaarina Salonen
• uittomies Poutasena Heikki Päiväniemi
• tukkilaisena Veikko Peltonen.

Ohjaaja Kalevi Riihimäki.

Musiikin ohjaajat Lasse Hämekoski (joka on osin myös teosten säveltäjä ja sanoittaja) ja Martti Petäjä. 

Kuiskaaja Kirsti Hakala.

Äänentoistosta, puffetista, lipunmyynnistä, pysäköinninohjauksesta, ensiapuvalmiudesta sekä markkinoinnista, puvustuksesta ja lavastuksesta huolehtivat Röyhiön, Luhalahden ja Seitsemisen kylien kyläseurojen valitsemat työryhmät.

Musiikki raikasi Riipiön suvi-illassa

Otto Viljakaisen testamentin musiikin ohjasivat Lasse Hämekoski ja Martti Petäjä. Esityksen aikana kuultiin soittoa ja laulua, mm.

• "Hummeripoijan hevonen se seisoo..."
• Tukkipoika porskuttaapi... 
• Taistelulaulu, näytelmään Otto Viljakaisen testamentti säv. & san. Lasse Hämekoski, kantaesitys
• Röyhiön metsätie, tango, säv. & san. Lasse Hämekoski, kantaesitys
• Jätkän lauantai
• Säkkijärven polkka
• Viimeinen lautta

Tunnelmia ensi-illasta

Sulo Aittoniemen kirjoittama veijaritarina Otto Viljakaisen testamentti sai ensi-iltansa Seleentakusten kesäteatterissa tiistaina 23.6.2009. Sadekuuro kasteli lippujen ostajat, mutta onneksi pilvi ymmärsi väistyä klo 19 mennessä. Avaussanat kävi lausumassa Ikaalisten kaupunginjohtaja Tero Nissinen, joka kiitteli Ikaalisten monipuolista kulttuuritarjontaa. Sitten päästiin itse asiaan eli seuraamaan Otto Viljakaisesta aiheutuvia sattumuksia. Lasse Hämekosken säveltämän ja Jukka Roinisen esittämän Röyhiön metsätie -tangon ensiesitys oli valloittava osa näytelmän ensi-iltaa.

Tunnelmia harjoituksista

Otto Viljakaisen testamenttia toteuttavaa porukkaa alettiin kasata jo talvella; kevään kuluessa päästiin harjoittelemaan. Ja välillä oltiin ihan pihalla, vai miltä näyttää? :)

Terveisiä backstagelta eli lavan takaa! ;)

Niin, maailma on kovasti eri näköinen lavasteiden etu- kuin takapuolelta. Lavan takana eli ameriikkalaisittain backstagella näyttelijät KESKITTYVÄT tulevaan roolisuoritukseensa... tässä tapauksessa kukin tavallaan! Aika usein joku tuli sanomaan, kesken "keskittymisen", että olkaa hiljempaa, teidän naurunne kuuluu katsomoon saakka... :D

Aliina Ylähynttylä on räiskyvä emäntä, jonka pitäisi keskittyä rooliin ennen esitystä. Ainahan Aliina yritti - mutta sitten tulivat kaikki muut samoille portaille "keskittymään", että se siitä...

Näyttääkö tämä porukka siltä, että sitä jännittää? Ei tosiaan, eikä jännittänytkään! Paitsi Ari, joka on tunnetusti "niin arka ja hiljainen" :) kuin nyt vaan siviilielämässään poliitikoksi päätynyt voi olla! Joessa muuten hyppeli ainakin 4-kiloinen hauki, jonka maksakin painoi 8 kg vai miten se nyt oli...

...tämän seuraavan kuvan kuvausteksti on sensuroitu... Sandran juttuja, nääs...

Poliisiautomme on ainutlaatuinen ja uskottavan näköiseksi askarreltu, eikö? Ja sireeneistä tulee kova ääni. Eivät konstaapelit suotta ole ajopelistään ylpeitä!

Viljakainen ja konstaapelit keskittyvät ennen näytöstä poliisiauton luona. Viljakainen köpöttelee sieltä käsin lavalle, kun kertoja pääsee kohtaan "mutta sitten, eräänä keväisenä päivänä...". Poliisiauto porhaltaa esiin sitten, kun Anna on lavan takaa heiluttanut merkin kohdassa "luomi taikka syylä, olkoon sitten vaikka *piip* päässä".

Niin, sepän sälli Manu Toropainen on perso viinalle ja kauniille naisille; näytelmän alkajaisiksi hän palailee kaupunkimatkaltaan pusu poskessa. Pususta tuli kesän aikana monta erilaista versiota; mikään ei tuntunut kelpaavan Toropaiselle, oli liian töröä ja liian leveää pusujälkeä, mutta lopulta Aliina keksi tavan saada AIDON näköinen pusu Toropaisen poskeen! Kas näin!